Oona toivottaa kaikille tutuille ja tuntemattomillekin oikein ilontäyteistä vappua!

Viikonloppuna kävimme Vesan vanhempien luona Keski-Suomessa. Siellä asustaa myös suloinen espanjanvesikoira Susse. Susse toimi kärsivällisesti isonsiskon roolissa tuolle meidän kakaralle, välillä leikkien, välillä muristen.

Tässä Susse, myös pallohulluna tunnettu, näyttää mallia, kuinka palloa kohti hypätään.

Tytöt löysivät tosi kivan lelun.

Oona tykkää Sussesta!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti Eihän Oona oikeasti pysynyt Sussen perässä ollenkaan, mutta vanhempi neito välillä pysähtyi leikkimään pikkuisen kanssa.

Oonakin tahtoisi kiven päälle. Oona seurasi tiukasti Sussea koko viikonlopun ja yritti matkia tämän tekoja. Ihan kaikkea ei pikkuinen kuitenkaan vielä pystynyt matkimaan, ja sekös tytteliä välillä harmitti.

Kun leikit ulkona alkoivat väsyttämään, Oona ja Susse tulivat oven taakse kertomaan, että “Me halutaan sisään”. Tytöt nousivat vierekkäin oven ikkunaa vasten ja napittivat silmillään sisään.

Sisällä otettiin hieman rauhallisemmin. Me ymmärtämättöminä emme olleet antaneet pikkuneidillemme vielä yhtään tavallista tennispalloa leikkikaluksi, ja Oona olikin aluksi hieman hämmentynyt, että mitä ihmettä tälle pitäisi tehdä. Onneksi Susse osasi näyttää! Susse kouluttikin Oonasta parissa päivässä pallonhakijan itselleen.

Oona täytti vasta 10 viikkoa, kun koitti ensimmäinen pitempi automatka. Ajoimme 272 kilometriä pohjoiseen päin. Hyvin tyttönen matkan otti. Enimmäkseen takakontista kuului kuorsausta… Kuvissa Oona kurkottelee kiinnostuneena etupenkkejä kohti. Tyttö on jo nyt sen kokoinen, että on otettava käyttöön myös takapenkin ja takakontin erottava turvaverkko.

.

Kieli pitkällä haistellaan auki olevasta ikkunasta tulevia hajuja.

Oona pääsi tutustumaan Villen vanhaan jalkapalloon, ja siitäkös tyttö riemastui.

Himputti, kun siitä ei oikein saa hampailla otetta.

Välillä mentiin kuperkeikkoja pallon ympäri.

Tänään tulikin hurjan hauskoja vieraita, kun Mia ja villakoira Sara astuivat ovesta sisään. Oona oli aivan haltioissaan karvaisesta kaverista, mutta 11-vuotias Sara ei ollut niin innoissaan mokomasta kakarasta. Oona teki kyllä kaikkensa saadakseen Saran leikkimään kanssaan, mutta arvokas vanha rouva vain väisteli. No, tulivat nuo kaikesta huolimatta ihan hyvin toimeen keskenään.

Ristiinrapsutus:

Näin menevät emännät ja koirat solmuun =)

Tyttelimme on kasvanut viikossa jo silmin nähden. Laitoimme Oonan poseeraamaan kotitekoisen mittataulukon eteen. Katsotaan, kuinka kauan menee, että ollaan siellä lähempänä 60 cm:n säkäkorkeutta. Pikkuisen strategiset mitat ovat nyt noin 7,5 kg ja noin 35 cm (säkäkorkeus).

Lauantaina ja sunnuntaina aloitettiin autoharjoittelu tosissaan. Kuvia ei vielä autoilusta saatu otettua, koska koiran kanssa puuhastelua riitti molemmille. Autoilu meni Oonalta kuitenkin oikein sujuvasti. Sunnuntaina vähän pidemmän matkan aikana seistiin jo kahdella tassulla auton takaosassa katselemassa maisemia ja haistelemassa hajuja raollaan olevasta ikkunasta.

Autoilun jälkeen tytteli palkittiin ulkoilulla kivoissa maisemissa Lehtisaaren tuntumassa.

Aurinkoisesta sunnuntaista nautittiin ulkona. Hurjan pitkiä lenkkejä ei pikkukoiran kanssa voi vielä tehdä, mutta sisällä telmimisen ja lepäilyn välissä aikaa on vietetty runsaasti myös ulkona. Kalliot ja hiekkaranta ovat Oonan selkeitä suosikkeja tällä hetkellä.

Kodin lähellä polulla ulkoillessa ravi kiihtyy välillä hurjaksi. Kaikki vastaantulijat ovat vielä tosi kiinnostavia, ja varsinkin muut ulkoilevat koirat kiinnostaisivat paljon. Rokotuksia odotellaan kuitenkin vielä pari viikkoa, joten koirakavereiden kanssa ei vielä kovin paljoa päästä telmimään.

Oona on kotiutunut viikossa jo aika hyvin normaaleihin arkiaskareisiin. Aamulla halutaan vielä herätä aika aikaisin, mutta enää ihan keskellä yötä ei tarvitse nousta touhuamaan. Myös oman talon pihapiiri rupeaa jo olemaan tuttua juttua.

Perjantaina vihdoin keksittiin, että parvekkeelta pystyy hyvin vahtimaan koko pihapiiriä. Aika pitkään siellä sitten jaksettiin tarkastella pihan elämää ja ohi meneviä koiria.

Edes saunasta ei millään maltettu pysyä poissa. Lopulta, kun Oona autettiin hetkeksi alalauteelle, oli typykkä hurjan tyytyväinen, kun vain sai olla mukana.

Suurin osa normaaleista päivistä sujuu kuitenkin köllötellessä milloin missäkin. Rennosti osataan jo ottaa myös ihan yksin, eikä lauman liikkeitä tarvitse enää nokosien aikana ihan niin tarkasti vahtia.

Välillä myös kameran hihna kelpaa hienosti harjoitusmaaliksi pienille naskalihampaille.