Pakko päästä syliin.

Tuo meidän “pieni” tyttönen on varsinainen sylikoira. Aina, kun joku kyykistyy tai istuu lattialle, Oona on kiipeämässä syliin. Noh, kuten kuvassa näkyy, aina ei tarvitse edes lattialle mennä. Jos keskittyy liian tiivisti esim. työntekoon, osaa Oona ottaa huomion itseensä. Syliin kiivetään vaikka väkisin Silloin on Oonan mielestä hyvä suorittaa myös kasvojen pesu. Saa nähdä, änkeääkö se syliin myös sitten 30 kg painoisena aikuisenakin…

Tässä vielä kuvia maanantaiselta taaperokurssilta.

Oona ja samanikäinen (13 vk) kääpiöpinseri.

“Istu”

“Maahan”

Muiden koirien ohittaminen. Eikös olekin kakaralla hyvä kontakti?

“Tänne”

Omistajalla on aika ylpeä ilme…

Oona oli viikonlopun jäljiltä vielä niin väsynyt, että loppujen lopuksi kellahti kentän laidalle.

Vietimme jälleen ihanan viikonlopun Keski-Suomessa. Vaikka sää olikin melko tuulinen, oli kesä selvästi aistittavissa. Ihanaa!

No, Oona ei varmaan kesän tuloa edes huomannut siellä vapaana ravatessa turkki hulmuten. Oona on aivan haltioissaan tästä topakasta espanjanvesikoira Sussesta. Sussen mielestä Oona on enimmäkseen ärsyttävä kakara… Mutta hyvinhän nuo tulevat toimeen. Ja innostuvat välillä semmoiseen menoon, että oksat pois! Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää!

Kaverukset

Leikitkö mun kanssa?

Oona ei oikein vielä pysy Sussen palloleikeissä mukana, mutta yrityksen puutteesta se ei johdu!

Susse kävi näyttämässä välillä palloaan.

Susse tykkää kiipeillä kaiken maailman kivien ja leikkimökkien päällä. Oona on aiemmin jäänyt viereen kummastelemaan, mutta nyt hän vahingossa hyppäsi (ja pääsi) Sussen perässä leikkimökin katolle. Siellä neiti sitten kummasteli, että mihinkäs tässä on jouduttu… Alastulo ei ollut ihan niin sujuva, joten seuraavalla kerralla Oona jäi taas viereen katsomaan, kun Susse ponkaisi katolle.

Leijonan pennuksi sanovat…

Kun Sussen perässä juokseminen alkoi väsyttää, Oona keskittyi pihan pusikoiden harventamiseen.

Tahtoo mukaan!

Vähän Oonaa jännitti veneessä, mutta jos kerran muutkin menee, mukaan on päästävä.

Vielä ennen kotiin lähtöä tytöt innostuivat duettoon.

Ja painimaan…

Ei kai vielä tarvii lopettaa?

Tässä vielä iloksenne tyttelin poseerauksia.

Viikonloppu oli todella kiireinen, sillä Hanna vietti siitä suurimman osan tanssisalilla ja esityksessä, ja Vesallakin oli työkiireitä. Niinpä Oona vietti kaksi yötä hoidossa Tikkurilassa Hanna iskän ja äipän lellittävänä. Eipä tuo tytteli ollut siitä moksiskaan. Eli eroahdistus oli pahempi Hannalla kuin koiralla.

Äitienpäivänä sitten kävimme lounastamassa Tikkurilassa ja haimme karvakasankin kotiin. Kotimatkalla mukaan tarttui Mia ja Sara, jotka olivat myös äitienpäivää viettämässä Tiksissä. Oona on jo tottunut matkustamaan auton takakontissa, mutta minkäs teet, kun takapenkillä on mielenkiintoisempaa. Tässä Oona näyttää, kuinka sieltä takakontista tarvittaessa pääsee rapsutusosingolle

Vielä on tämä pakko laittaa. Tyttö tosiaan kasvaa ihan silmissä. (Vertaa 23.4. kirjoitettuun viestiin!)

Kun nyt kerran nukkumisen makuun päästiin, niin tässä muutamia tyttelimme taidonnäytteitä. On se vaan niin supersöpö nukkuessaan! Ja nämä ovat niitä meidän perheen rauhallisia hetkiä, kun tuo tehotihu tuhisee päiväuniaan.

Tässä tuli taas uni kesken leikkien.

Tämä hiiri oli muuten hauska lelu, sillä Oona oli saanut sen jo pari viikkoa sitten, kunnes hän eräänä päivänä huomasi, että tämähän vinkuu, kun sen päästä puree! Meinasi omistajilla mennä sinä päivänä hermo, kun mitään muuta ei tehty, kun vinguteltiin hiirtä… No, onneksi kaikesta katoaa uutuudenviehätys nopeasti, eli nykyään hiirtä ei aina tarvitse vinguttaa. Joskus se sopii myös esimerkiksi tyynyksi, kuten kuvasta näkyy.

Seuraavaksi vielä muutama unikuva. Ne on niin hellyttäviä.

Tässä blogiin kirjoittelussa oli kiireen ja pienten teknisten ongelmien vuoksi vähän taukoa. Mutta älkää huoliko, meno on meidän perheessä jatkunut ihan kuten ennenkin.

Maanantaina alkoi Oonan koulu-ura, kun matkasimme Tapiolaan Pieni Koiruus -nimisen koirakoulun taaperokurssille. Siinä lähtötohinassa unohdimme tietenkin kameran kotiin, mutta voitte vain kuvitella, millainen vilinä kentällä oli, kun seitsemän pientä pentua yritti opetella koulussa olemisen alkeita.

Ensimmäisellä kerralla opeteltiin ihan vain perusasioiden alkeita. Aluksi teimme kontaktinottoharjoituksia. Niissä onnistuimme ihan hyvin. Oona jaksoi keskittyä yllättävän hyvin, vaikka vieressä ollut kääpiöpinseri meinasikin kiinnostaa enemmän kuin omistajan katsominen.

Kun siirryimme istumisen opetteluun, sai Oona olla luokan priimus. Meidän tyttönenhän osasi istua vihjesanan kuultuaan jo 9 viikkoa vanhana. Kyllä siellä pari muutakin koiraa sen tempun osasi, mutta ne olikin jo 4 kuukautta vanhoja…

Lopuksi oli vielä vuorossa luoksepäästävyyden harjoittelu. Ensin ohjaaja tuli ihan vain maassa istuvan Oonan korvia ja hampaita tutkimaan. Oona ei siitä paljon välittänyt. Eikä tutkittavaksi pöydälle nostaminenkaan ollut kummoinen juttu Oonan mielestä.

Eli oikein hyvin alkoi opiskelut meidän tyttelillä. Ja hauskaa oli. Tunnin jo loputtua satiin sitten vihdoin leikkiä niiden koirakavereiden kanssa, ja sekös oli taas hupia. Vihdoin Oonakin sai leikkiä kavereiden kanssa, jotka eivät sen pentumaisen rajuista otteista välittäneet, vaan antoivat samalla mitalla takaisin. Itse asiassa Oona oli siinä joukossa niitä rauhallisempia tapauksia. Varsinkin eräs 4 kuukautta vanha labradorin noutajan pentu oli vähän liian raju tyttösemme mielestä. Labbis oli yhtä iso kuin Oona, mutta massaa sillä oli varmaan kaksinkertaisesti, joten Oona meinasi jäädä vähän jalkoihin.

Kamera jäi tosiaan kotiin, eli ekalta kurssikerralta ei kuvia saatu, mutta tämä saatiin sitten kotiin tultuamme ikuistettua. Oona asteli ulko-ovelta tuttuun tyyliin kylpyhuoneeseen, jossa tassut aina pyyhitään. Ei siinä ehtineet omistajat ottaa edes kenkiä jalasta, kun kylppäristä alkoi kuulua tuttu tuhina. Otti ilmeisesti kurssi pienen pennun voimille…

Oona on tänään 11 viikkoa ja 2 päivää vanha.