Oonasta on kasvanut kaunis nuori briardneito.

Oona oli häämatkamma ajan 2,5 vk hoidossa Hannan vanhemmilla. Helsinki-Vantaalle laskeuduttuamme ajoimme tietenkin suoraan Oonaa hakemaan. Oona oli selvästi hämmentynyt nähdessään meidät, mutta hyvin pian hämmennys muuttui riemuksi. Ja riemuitahan tuo meidän karvakasa osaa…

Ulko-vesta sisään pääseminen ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista.

Ja onhan se myönnettävä; ilo oli täysin molemmin puolista.

Koiran ilo on niin ylitse vuotavaa, että väsyhän siinä tulee. Lopulta Oona kellahti syliimme ihan rättiväsyneenä.

Eräänä lauantaina Oona oli sitä mieltä, että nyt EI nukuta päiväunia… Niin, ja Oonahan ei oikeasti saisi edes sohvalle tulla.

Hanna, herää jo!

“Katso, mä löysin peiton nurkan!”

Leikitäänkö?