Oona ja Tiiku. Oona jaksoin tällä kertaa poseerata vähän kauemmin.
Mummolan portin alta täytyy vahtia ohikulkijoita.
Santtukin haluaisin portin toiselle puolelle.
“Minä kans!”
Metsälenkillä mulla oli vähän kuraisia koiria.
Metsälenkin jälkeen piipahdettiin taas mummolassa, jossa kuraiset koirat saivat jäädä pihalle. Oona protestoi tätä jonkun verran.
Elokuussa vietimme viikon mökillä Kajaanissa, ja sielläkös Oona innostui uimaan. Ja kun sen kerran aloitti, ei hommasta tullut loppua ollenkaan. Oona haki järvestä keppejä, puupalikoita, lumpeenlehtiä… ja jos ei ollut mitään haettavaa, hän saattoi lähteä ikään kuin tarkistuskierrokselle katsomaan, ettei ne vaan ois heittänyt tänne jotain mun huomaamattani…
Santtua järvi vähän hirvitti ja hän tyytyikin kahlaamaan rannalla ja odottamaan, että Oona tuo kepin.
Kun Oona pääsi rannalle, Santtu tarttui välittömästi tilaisuuteen (keppiin).Viimeistään siinä vaiheessa, kun Oonan piti ravistaa, Santtu sai kepin ja juoksi onnessaan karkuun.
Tässä vielä meidän ranskalainen rantakoiramme, sillä ainakin tämän mökkireissun perusteella Oona on meidän perheessä se vesikoira…
Tämä kesä meni harmittavan suurelta osalta Santun tassutulehdusten kanssa taistelemiseen. Raukalla oli tassut välillä niin auki, että edes lenkille ei voinut oikein lähteä. Onneksi tulehdukset saatiin hallintaan ainakin toistaiseksi, toivottavasti lopullisesti!
Santtu sai kesän alussa uuden kesäkampauksen. Huomatkaa ilme: “Mamma, mulla olis muutakin tekemistä…”
Oonan on luonnollisesti autettava myös tässä touhussa.
Tuota karvaa kun on niin paljon, välillä on pidettävä taukoa ja vähän imuroitava. Santtu rrrrakastaa imuria!
Oona on imurin kanssa vähän varovaisempi ja tuntuukin ihmettelevän, että pikkuveli on vähän hassu…