Santun sisarukset perheineen kävivät kylässä heinäkuisena hellepäivänä. Olipas meillä kaikilla mukavaa!

Tässä on Santtu ja Santun veli Dodo (etualalla) sekä sisko Seri.

Meno oli kovaa helteestä huolimatta. Tässä laukataan Seri edellä ja muut perässä. Oona oli myös ihan haltioissaan uusista kavereista.

Kävimme Rajasaaressa barbet-tapaamisessa. Tässä pari kuvaa sieltä. Kaikki kuvat on ottanut Pamela Pugin.

Sandia meinasi aluksi vähän jännittää koko touhu.

Tapasimme Sandin veljen Dodon!  Sandi-raukka näyttää Dodon vieressä niin ruipelolta, koska olimme juuri pulittaneet pojun.

Tässä vielä muutama barbet.

Meillä kävi kylässä 4 kk:n ikäiset rhodesiankoira Diego sekä shiba Taru. Meno oli aikamoista… Oona, 8 kk, oli selvästi hämmentynyt tilanteesta. Kerrankin meidän kakara oli selvästi joukon vanhin!

Myös pikkuinen kääpiösnautseri Juice osallistui hauskanpitoon. Urhea pikkumies ottaen huomioon, että hän oli hädin tuskin Oonan pään kokoinen…

Näin ne tytöt poseeraa hienoiksi laitettuina. Viikonloppuna Oona pääsi elämänsä ensimmäisiin synttärijuhliin, kun Vesan äitiä juhlittiin Keski-Suomessa.

Susse vahtii palloa, ja Oona vahtii Sussea. Susse raukalla meinasi mennä välillä tosissaan hermo, kun Oona innostui paimentamaan oikein kunnolla.

Susse vie aina pallon kuistille ja kiertää kaiteen taakse vahtimaan. Ja Oona on taas adjutanttina.

Välillä Oona sentään haki oman pallon, ja heitteli sitä ilmaan. Oona ei ymmärrä pallon noutamisesta mitään, ja pallolla leikkiessään Oona muistuttaakin enemmän kissaa kuin koiraa.

Oona on saanut uusia kavereita, joiden kanssa on ihana peuhata ympäri pihaa.

Tässä on Oona ja naapurin vehnäterrieri Lilli.

Tässä poseeraa staffordshirenbullterrieri Rocky. Rockyssa Oona on tavannut vertaisensa; kumpikaan ei luovuta leikkiä, vaikka kuinka väsyttäisi.

Oona kävi koirapuistossa riehumassa ystäviemme koirakolmikon kanssa. Koiria oli lähes mahdoton saada yhteiskuvaan… kuvastahan ei millään huomaa, että jollakin on namu kädessä?! Ainoastaan joukon vanhin, 7-vuotias ibizanpondeco Leevi ymmärsi olla kuvauksellinen. Espanjanvesikoirapojat Tepi ja Bruno olivat hetken paikallaan vain namun voimalla, ja Oonahan tekee papukaijana sen, mitä muutkin tekevät.

Vietimme jälleen ihanan viikonlopun Keski-Suomessa. Vaikka sää olikin melko tuulinen, oli kesä selvästi aistittavissa. Ihanaa!

No, Oona ei varmaan kesän tuloa edes huomannut siellä vapaana ravatessa turkki hulmuten. Oona on aivan haltioissaan tästä topakasta espanjanvesikoira Sussesta. Sussen mielestä Oona on enimmäkseen ärsyttävä kakara… Mutta hyvinhän nuo tulevat toimeen. Ja innostuvat välillä semmoiseen menoon, että oksat pois! Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää!

Kaverukset

Leikitkö mun kanssa?

Oona ei oikein vielä pysy Sussen palloleikeissä mukana, mutta yrityksen puutteesta se ei johdu!

Susse kävi näyttämässä välillä palloaan.

Susse tykkää kiipeillä kaiken maailman kivien ja leikkimökkien päällä. Oona on aiemmin jäänyt viereen kummastelemaan, mutta nyt hän vahingossa hyppäsi (ja pääsi) Sussen perässä leikkimökin katolle. Siellä neiti sitten kummasteli, että mihinkäs tässä on jouduttu… Alastulo ei ollut ihan niin sujuva, joten seuraavalla kerralla Oona jäi taas viereen katsomaan, kun Susse ponkaisi katolle.

Leijonan pennuksi sanovat…

Kun Sussen perässä juokseminen alkoi väsyttää, Oona keskittyi pihan pusikoiden harventamiseen.

Tahtoo mukaan!

Vähän Oonaa jännitti veneessä, mutta jos kerran muutkin menee, mukaan on päästävä.

Vielä ennen kotiin lähtöä tytöt innostuivat duettoon.

Ja painimaan…

Ei kai vielä tarvii lopettaa?

Viikonloppu oli todella kiireinen, sillä Hanna vietti siitä suurimman osan tanssisalilla ja esityksessä, ja Vesallakin oli työkiireitä. Niinpä Oona vietti kaksi yötä hoidossa Tikkurilassa Hanna iskän ja äipän lellittävänä. Eipä tuo tytteli ollut siitä moksiskaan. Eli eroahdistus oli pahempi Hannalla kuin koiralla.

Äitienpäivänä sitten kävimme lounastamassa Tikkurilassa ja haimme karvakasankin kotiin. Kotimatkalla mukaan tarttui Mia ja Sara, jotka olivat myös äitienpäivää viettämässä Tiksissä. Oona on jo tottunut matkustamaan auton takakontissa, mutta minkäs teet, kun takapenkillä on mielenkiintoisempaa. Tässä Oona näyttää, kuinka sieltä takakontista tarvittaessa pääsee rapsutusosingolle

Viikonloppuna kävimme Vesan vanhempien luona Keski-Suomessa. Siellä asustaa myös suloinen espanjanvesikoira Susse. Susse toimi kärsivällisesti isonsiskon roolissa tuolle meidän kakaralle, välillä leikkien, välillä muristen.

Tässä Susse, myös pallohulluna tunnettu, näyttää mallia, kuinka palloa kohti hypätään.

Tytöt löysivät tosi kivan lelun.

Oona tykkää Sussesta!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti Eihän Oona oikeasti pysynyt Sussen perässä ollenkaan, mutta vanhempi neito välillä pysähtyi leikkimään pikkuisen kanssa.

Oonakin tahtoisi kiven päälle. Oona seurasi tiukasti Sussea koko viikonlopun ja yritti matkia tämän tekoja. Ihan kaikkea ei pikkuinen kuitenkaan vielä pystynyt matkimaan, ja sekös tytteliä välillä harmitti.

Kun leikit ulkona alkoivat väsyttämään, Oona ja Susse tulivat oven taakse kertomaan, että “Me halutaan sisään”. Tytöt nousivat vierekkäin oven ikkunaa vasten ja napittivat silmillään sisään.

Sisällä otettiin hieman rauhallisemmin. Me ymmärtämättöminä emme olleet antaneet pikkuneidillemme vielä yhtään tavallista tennispalloa leikkikaluksi, ja Oona olikin aluksi hieman hämmentynyt, että mitä ihmettä tälle pitäisi tehdä. Onneksi Susse osasi näyttää! Susse kouluttikin Oonasta parissa päivässä pallonhakijan itselleen.

Tänään tulikin hurjan hauskoja vieraita, kun Mia ja villakoira Sara astuivat ovesta sisään. Oona oli aivan haltioissaan karvaisesta kaverista, mutta 11-vuotias Sara ei ollut niin innoissaan mokomasta kakarasta. Oona teki kyllä kaikkensa saadakseen Saran leikkimään kanssaan, mutta arvokas vanha rouva vain väisteli. No, tulivat nuo kaikesta huolimatta ihan hyvin toimeen keskenään.

Ristiinrapsutus:

Näin menevät emännät ja koirat solmuun =)