Oona ja Sandi ja the luu

Joulupukki toi meille tuollaisen jättiluun. Tiikun (Vesan siskontytön) mielestä se on dinosauruksen luu.

Oona rakastui jättiluuhun heti.

Sandi asettui joulun kunniaksi poseeraamaan.

Sitten oli jo aika avata paketit.

Oonan paketista löytyi pehmojellona.

Ja Sandin paketista pyörähti tietenkin pallo!

Ohhoh.

Tältä näyttää vesikoira, jonka rakas pallo on sohvan alla.

Kaiken joulutouhun jälkeen tuli väsy moelmmille.

Koirien kölliminen näytti niin houkuttelevalta, että Hannakin päätti kokeilla. Tietysti siihen sai heti karvakakarat kainaloon.

MUN naruluu

Pusu voittajalle.

Sandi joutui vielä kerran pulitettavaksi ennen kylmiä kelejä. Ilme ei ole aivan hurjan tyytyväisen näköinen kun työ on puolessa välissä. Naapurin koiratkin tukehtuivat nauruun.

Sandi on aivan fiiliksissä mukana pelaamassa Wii Fittiä. Mitä enemmän pieniä ukkoja liikkuu ruudulla sitä tarkemmin tilannetta pitää seurata. Muihin TV suosikkeihin kuuluvat agility, mikä tahansa ohjelma jossa on eläimiä ja lätkä. Jalkapallo sen sijaan ei jostain syystä vaikuttanut yhtään kiinnostavalta. Taitaa olla tyypillinen suomalainen Äijä tämä vesikoira…

Sandi hakee Oonasta usein turvaa kun on aika tirsata. Oona ei ihan aina jaksa arvostaa tätä vaan toisinaan tulee hammasta siitä hyvästä, mutta usein pikkuveli pääsee myös ihan viereen.

Tylsä sateinen päivä jälleen kerran.

Oona ja Tiiku. Oona jaksoin tällä kertaa poseerata vähän kauemmin.

Mummolan portin alta täytyy vahtia ohikulkijoita.

Santtukin haluaisin portin toiselle puolelle.

“Minä kans!”

Metsälenkillä mulla oli vähän kuraisia koiria.

Metsälenkin jälkeen piipahdettiin taas mummolassa, jossa kuraiset koirat saivat jäädä pihalle. Oona protestoi tätä jonkun verran.

Elokuussa vietimme viikon mökillä Kajaanissa, ja sielläkös Oona innostui uimaan. Ja kun sen kerran aloitti, ei hommasta tullut loppua ollenkaan. Oona haki järvestä keppejä, puupalikoita, lumpeenlehtiä… ja jos ei ollut mitään haettavaa, hän saattoi lähteä ikään kuin tarkistuskierrokselle katsomaan, ettei ne vaan ois heittänyt tänne jotain mun huomaamattani…

Santtua järvi vähän hirvitti ja hän tyytyikin kahlaamaan rannalla ja odottamaan, että Oona tuo kepin.

Kun Oona pääsi rannalle, Santtu tarttui välittömästi tilaisuuteen (keppiin).Viimeistään siinä vaiheessa, kun Oonan piti ravistaa, Santtu sai kepin ja juoksi onnessaan karkuun.

Tässä vielä meidän ranskalainen rantakoiramme, sillä ainakin tämän mökkireissun perusteella Oona on meidän perheessä se vesikoira…

Tämä kesä meni harmittavan suurelta osalta Santun tassutulehdusten kanssa taistelemiseen. Raukalla oli tassut välillä niin auki, että edes lenkille ei voinut oikein lähteä. Onneksi tulehdukset saatiin hallintaan ainakin toistaiseksi, toivottavasti lopullisesti!

Santtu sai kesän alussa uuden kesäkampauksen. Huomatkaa ilme: “Mamma, mulla olis muutakin tekemistä…”

Oonan on luonnollisesti autettava myös tässä touhussa.

Tuota karvaa kun on niin paljon, välillä on pidettävä taukoa ja vähän imuroitava. Santtu rrrrakastaa imuria!

Oona on imurin kanssa vähän varovaisempi ja tuntuukin ihmettelevän, että pikkuveli on vähän hassu…