Oona ei osannut suhtautua ollenkaan siihen, että mamma meni keinumaan. Edestakas-liike oli liikaa…

Huhhuh, onneksi Oona sai mamman pysäytettyä, ties mitä siinä olisi voinut sattua. Sen verran epäilyttävää tuo keinuminen.

Näin lähtee noin kahdeskymmenestuhannes pompula Oonan päästä.

Pääsiäisviikonloppuna teimme pikaisen reissun Jyväskylään. Iltalenkin teimme Laajavuoren laskettelukeskuksen suljettulla rinteellä.

Kävimme kauniin pakkaskelin kunniaksi vähän läheisillä pelloilla lenkillä. Vaihteeksi koirat eivät olleet edes yhtään rapaisia. Kuvat aukeavat klikkaamalla ja tosi ison koon saa auki toisen kerran kuvaa klikkaamalla.

Keli meni plussan puolelle…

Oona ja Sandi ja the luu

Joulupukki toi meille tuollaisen jättiluun. Tiikun (Vesan siskontytön) mielestä se on dinosauruksen luu.

Oona rakastui jättiluuhun heti.

Sandi asettui joulun kunniaksi poseeraamaan.

Sitten oli jo aika avata paketit.

Oonan paketista löytyi pehmojellona.

Ja Sandin paketista pyörähti tietenkin pallo!

Ohhoh.

Tältä näyttää vesikoira, jonka rakas pallo on sohvan alla.

Kaiken joulutouhun jälkeen tuli väsy moelmmille.

Koirien kölliminen näytti niin houkuttelevalta, että Hannakin päätti kokeilla. Tietysti siihen sai heti karvakakarat kainaloon.

MUN naruluu

Pusu voittajalle.

Oonan oma baaritiski. Rennosti kyynerpää tiskillä, pullot takana ja kieli ulkona – kuten loppuillasta tietysti kuuluukin olla. Ranskalais-ruotsalais-suomalaiset sukujuuret ovat varsin ilmeiset.

Sandi joutui vielä kerran pulitettavaksi ennen kylmiä kelejä. Ilme ei ole aivan hurjan tyytyväisen näköinen kun työ on puolessa välissä. Naapurin koiratkin tukehtuivat nauruun.